Moni haaveilee ainakin jossakin elämänsä vaiheessa näyttelijän tai muun taideammatin urasta, jossa itseään pääsee vapaasti ilmaisemaan ja toteuttamaan. Monet osaavat näytellä ainakin jonkin verran, mutta minkälaisia ominaisuuksia ammattinäyttelijä tarvitsee, ja miksi jotkut näyttelijät ovat niin poikkeuksellisen hyviä?
Näyttelijän tehtävä on välittää sanomaa
Oli kyse sitten Shakespearen näytelmästä tai ralph lauren lastenvaatteet -mainoksesta, näyttelijän tehtävänä on välittää viesti, jonka käsikirjoittaja on laatinut. Usein jää näyttelijän omaksi tehtäväksi tulkita käsikirjoitusta ja sitä, miten erilaiset tunteet ja viestit esitetään. Tässä myös ohjaajalla on tärkeä rooli ja ohjaaja antaakin näyttelijälle ohjeita siitä kuinka sanoma välittyy parhaiten ja mitä näyttelijän tulee omassa suorituksessaan mahdollisesti muuttaa, vähentää tai lisätä.
Näyttelijä saattaa toisinaan saada runsaastikin kritiikkiä ja parannusehdotuksia, joten paineensietokyky on koetuksella. Se kehittyy myös ammatin myötä, mutta näyttelijän on osattava varsinkin aloittelijana ottaa kritiikkiä vastaan ja muistaa, että palaute auttaa kehittymään. Liika herkkänahkaisuus voi pilata kehityksen näyttelijänä, eikä silloin ole mahdollista tulla paremmaksi työssään-
Näyttelijä törmää vaihteleviin tilanteisiin
Paineensietokyky korostuu luonnollisesti myös esimerkiksi teatterin lavalla, jossa mitä tahansa voi sattua. Lahjakas näyttelijä pystyy hämmennyksenkin keskellä ottamaan itseään niskasta kiinni ja improvisoi tarvittaessa tilanteessa, jos jotakin yllättävää sattuu. Näyttelijältä vaaditaan myös vilkasta mielikuvitusta ja nopeaälyisyyttä, sillä tilanteet vaihtuvat sekunneissa toisiin. Moni näyttelijä myös luonnollisesti harjoittelee näitä improvisaatiotaitoja ja pitää huolta siitä, että kehittyy jatkossa paremmaksi työssään. Tietynlainen nöyryys onkin tärkeää lähes jokaisessa ammatissa, sillä kehitys loppuu helposti liialliseen itsetyytyväisyyteen ja usein oman urautumisensa huomaa vasta silloin kun alkaa olla jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Sosiaaliset taidot korostuvat
Näyttelijä joutuu työssään olemaan runsaasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja tässä ammatissa korostuvat sosiaaliset taidot halu esiintyä ihmisille. Silti moni näyttelijä kertoo kuitenkin olevansa perusluonteeltaan melko introvertti. On mahdollista, että nämä sosiaalisesti vetäytyvämmät ihmiset kuitenkin nauttivat yleisön edessä esiintymisestä, koska siinä on mahdollista olla joku muu kuin oma itsensä. Tunne voi olla jopa todella vapauttava.
Hyvältä näyttelijältä vaaditaan myös irtautumis- ja heittäytymiskykyä, jossa on mahdollista esimerkiksi itsensä nolaamisen uhalla heittäytyä tilanteeseen. Irtautumisella on myös mahdollista eriyttää itsensä roolihahmoista joita on esittänyt elokuvissa tai valkokankaalla. Osa näyttelijöistä suosii niin sanottua metodinäyttelemistä, jossa näyttelijä pyrkii myös vapaa-ajalla pääsemään hahmonsa pään sisään elämällä, kuten roolihahmo. Tämä on toisille toimivaa, jos kykenee ajoittain myös päästämään irti hahmostaan, eikä jää elämään tämän elämää pysyvästi.
Hyvä näyttelijä osaa eläytyä hahmoonsa
Näyttelijälle hyvä ominaisuus on myös empatiakyky, sillä silloin hän osaa helposti samaistua roolihahmoonsa. Osa näyttelijöiden esittämistä henkilöistä voi olla jopa vastenmielisiä hahmoja, mutta näyttelijän on silti osattava esittää tämä vastenmielisyys uskottavasti niin, että se välittyy katsojalle. Näyttelijä pystyy tai ainakin pyrkii ymmärtämään oman hahmonsa motiiveja, vaikka ei niitä itse hyväksyisikään. Juuri näissä tilanteissa korostuvat erityisen hyvin sekä irtautuminen, että empatiakyky. Lisäksi yhteistyön on toimittava esimerkiksi vastanäyttelijän ja ohjaajan kanssa, vaikka näistä ei henkilöinä juuri pitäisikään niin se ei saa välittyä katsojille. Näyttelijä on siis tunteiden tulkki.
